keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Glass i glaset

Tänään heräsin ajoissa, ainakin verrattuna eiliseen. Kävin puolenpäivän aikaan hakemassa uuden filmikameran käyttökelvottomaksi todetun Yashican tilalle. Se ei ole yhtä vanha, hieno tai monimutkainen, mutta ehkä se on ihan hyvä. Siihen piti hakea paristot, mikä tapahtui illemmalla, kun kävin isin kanssa Citymarketissa. Leibhyllyllä ollessamme aloin puhua ruotsia (koska ruotsi on todistuksen perusteella (ja muutenkin) heikoin kieleni).

Puhuin ruotsia siihen asti, että pääsimme kotiin ja ihmistemme pariin, jotka eivät olleet yhtä innokkaita puhumaan ruotsia. Men det var roligt. Jag skulle vilja vara tvåspråkig och det är inte rättvis att alla mina kusiner (utom Toivo) är tvåspråkiga.

En ole tehnyt mökiltä tultuani melkein mitään, jonka vuoksi on hankala kirjoittaa siitä, mitä on tapahtunut. Tänään sentään piirsin, joten taidan laittaa niiden lisäksi tähän myös muutaman aiemmin piirtämäni kuvan. Laatu ei ole silmiähivelevä, sillä tähän aikaan yöstä valoa kuvaamiseen on hyvin niukasti, varsinkin, kun kattolamppukaan ei ole mikään aurinko.

Jostain syystä olen aina tykännyt luonnoksista todella paljon, siksi en tussaa tai väritä suurinta osaa piirroksistani.









sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lomailua!!1! (ihan täysillä)

Koko viime viikkoni vietin mökillä, hyttysten ja paarmojen valtakunnassa. Tutustuin myös muurahaisiin ja tukalaan helteeseen, samoin kuin pitkään valvomisen iloihin. Kerran valvoin niin pitkään, että aurinko alkoi jo nousta metsän takaa. Sellaisessa valossa olisi ollut hyvä valokuvata, mutta minä kävin sen sijaan nukkumaan.

Mökillä tarkoitukseni oli valokuvata päättötyötäni varten mahdollisimman paljon, mutta koska tauluihin tulevat kuvat otan filmikameralla, emmekä saaneet äitin kanssa kameraa (Yashica LM) toimimaan (se oli kai mennyt rikki), otin päättötyötäni varten kuvia vain viimeisenä iltapäivänämme mökillä digikamerallani, jonka muistikortilta kirjoitushetkelläkin siirtyy kuvia tietokoneelleni. Vaikka ja koska en tehnyt oikeastaan mitään "hyödyllistä", sain omasta mielestäni paljon aikaan. Tunteja en laskenut, mutta viikon aikana kirjoitin ainakin neljä sivua tarinaa vailla nimeä, piirsin neljä tarinan vailla nimeä hahmoa kokonaan ja joistakin osia, otin yli 1200 kuvaa (vain parisataa niistä päättötyötä ajatellen), ideoin tarinaa vailla nimeä aika paljon eteenpäin ja luin yhden 500-sivuisen kirjan (Markus Zusak – Kirjavaras). Vaikka jouduinkin olemaan koko viikon ilman kunnollista nettiyhteyttä ja mahdollisuutta ladata sähkölaitteiden akkuja ihan milloin vain huvittaa (tai olla tietokoneella enempää kuin kaksi tuntia kerrallaan), oli se silti kivaa.

Kävin melkein joka päivä järvellä soutamassa ja valokuvaamassa, tai ainakin joka toinen päivä. Rakensin äitin kanssa mökin terassille parven tapaisen "laiturin" (jonkinlainen kuva siitä hiukan myöhemmin). Kanniskelin piirustusvihkoja ja kyniäni ylämökistä alamökkiin säännöllisesti melkein kaksi kertaa päivässä joka päivä.
Viikon aikana lause, jota toistettiin eniten oli "missäs se Pipsa on?" Pepsi-kissa (tai puskissa könyävä minisusi/karhunpentu) sai mökillä juosta vapaana ja oli aivan onnessaan, vaikka järveen se ei tykännyt mennä. Ennen kun Pipsam mulahti ojaan eikä päässyt itse ylös, se ei suostunut menemään mahaa pitemmälle veteen, mulahduksen jälkeen ei edes niin pitkälle. Se sai kiinni kaksi päästäistä, ja söi ruohoa, pahkoja ja käpyjä. Pari kertaa Pipsalle tuli kaveri, papan veljen koira Töpö, joka on jo iso, mutta suostui silti leikkimään Pipsan kanssa, kun se hirmu innokas pikkuinen musta pörröinen pallero oli vähän rauhoittunut.
Maanantaina vauvasiskoni täytti 15. Sitä juhlittiin lahjoilla, ravintolakäynnillä ja kakulla. Ihan hassua tämä ajan kuluminen, Vienohan oli ihan vähän aikaa sitten kolmetoista.

Hyttystenpuremien ja muutaman naarmun peittämät jalkani lepäävät nyt mukavasti oman huoneeni lattiaa vasten. Koti (joka tuoksui vanhalta talolta ja puulta) tuntui todella tilavalta, kun pääsimme vihdoin takaisin kotiin. Aluksi tuntui ihmeelliseltä, että voi olla sisällä mukavan tilavasti, eikä ollut edes kovin kuuma. Heti omaan huoneeseni päästyäni laitoin tietokoneen lataukseen, purin laukun ja levitin puolet tavaroistani lattialle. Koneen avattuani aloin heti kirjoittaa automatkalla tarinasta pohtimiani asioita ylös. Kun olin niitä kirjoittanut aikani, kävin pihalla kuvaamassa ällistyttävää sateenkaarta, jonka jälkeen tulin takaisin koneen ääreen siirtämään valokuvia muistikortilta tietokoneelle, ja kuuntelemaan musiikkia! Ahhh, en ole koko viikkoon netin kehnouden ja ylämökin cd-soittimen toimimattomuuden takia voinut kuunnella sellaista musiikkia, mitä olisin halunnut. Autossa menomatkalla ei koiran takia voinut kuunnella musiikkia, ja tulomatkalla ehdittiin kuunnella vain yksi Kemopetrolin levy sekä kaksi arpomalla valittua Apulannan levyä, jotka oli mukana (meillä oli yhteensä 16 cd:tä mukana...).

Nyt sitten niitä kuvia. Jos löytyisi edes muutama, joka ei ole tärähtänyt, alivalottunut, ylivalottunut tai jossa ei ole horisontti vinossa tai tarkennus missä sattuu.






Järvessä lumpeita ei ollut kovinkaan paljoa, mikä on harmi, sillä olisin halunnut saada niistä hyviä kuvia. Jotenkin osuin sinne aina silloin, kun ne olivat jo menossa kiinni, tai kun ne olivat vielä nuppuja.











Huomasin, että "maailmanparantajalasien" (aurinkolasien, jotka muuttavat maailman paremman näköiseksi) avulla saa ihan hienoja kuvia, kun ne laittaa kameran linssin eteen. Jännää!


Tämä oli jännä paikka. Vesi oli aivan tyyntä, täynnä siitepölyä. Koko paikka näytti valoisammalta kameran näytöllä kuin luonnossa. Eteenpäin mentyäni sain huomata, että siellä oli enemmän hyttysiä kuin missään, ja veneen kääntäminen oli vähällä epäonnistua, en miettinyt ollenkaan sitä, että voisi olla ettei se mahtuisi kääntymään, mutta onneksi mahtui (olisi ollut inhaa joutua huopaamaan koko matka takaisin hyttysten seuratessa).


























Eikä mökillä voi ajaa kunnollisella pyörällä! Tykkään tosi paljon tuosta pyörästä, se on sellainen mökkipyörä. Ei vaihteita, ei käsijarrua, kova satula eikä sitä voi peruuttaa, kun jarrut ottaa vastaan. Just sellainen, mitä ei kotona käyttäis, mutta mikä on mökillä kiva, kun ei jaksa etsiä epäsopivaa kypärääkään päähän, muttei toisaalta voi ajaa kauhean kovaa.



Näkymät tältä "laiturilta" olivat mukavat. Ruokahissipalvelukin toimi, ainakin lettuja syödessä, niihin tuli sokerikin päälle! Tuolla makasin lukemassa melkein koko keskiviikon. (Kaksi ylläolevaa kuvaa on otettu siellä istuessa.)




























Perjantai-iltana Toivo-serkku tuli vanhempiensa kanssa mökille, vähän kuin vaihdoimme vuoroja heidän kanssaan. Aamulla Toivo meni järveen, eikä halunnut tulla pois, vaan sinne piti päästä koko ajan, vaikka ei olisi saanut mennä yksin. Järveen Toivo oli matkalla silloinkin, kun lähdimme ajamaan kotia kohti.









Automatkasta rättiväsynyt pikkukisu/Pipsampipsale tässä viimeiseksi. Päättötyökuviani en aio laittaa vielä toistaiseksi mihinkään, ne saavat pysyä salaisuuksina siihen asti, että esittelen työni ensi vuoden keväällä. Kiitos ja kumarrus!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Tarina vailla nimeä

Tarina vailla nimeä on oikeasti tarina, jolle olen kerran keksinyt nimen, mutta se ei enää sovi sille (varsinkin kun keksin sen ensin englanniksi, mutta nyt, kun osaan englantia paremmin, olen tajunnut, ettei se ollutkaan niin hieno nimi kuin ajattelin sen olevan). Se ei ole yksi kirja, eikä trilogia, eikä sitä pituutensa puolesta voi kutsua kirjasarjaksikaan, joten puhun siitä nyt tarinana vailla nimeä. (Siinä ei toistaiseksi ole loppuakaan, eikä viimeiselle osalle loppua näy, mutta toivotaan, ettei siitä tule myös tarina vailla loppua.)

Tarina vailla nimeä on pituudeltaan toistaiseksi novellisarja (kunnianhimoisena tavoitteena kuitenkin on kirjasarja), jota aloitin kirjoittamaan noin viisi vuotta sitten. Olen hämärästi muistavinani, että sain innostusta siihen Eragonista, jonka olin juuri lukenut, nimittäin aivan ensimmäisissä versioissa lohikäärmeet puhuvat samalla tavalla, ajatusten välityksessä kuin Eragonissa. Se ei ole ensimmäinen tarina, josta olen aikonut kirjoittaa "oikean kirjan", mutta myös sen edeltäjä oli fantasiatarina, kuten kaikki muutkin sivun pituista novellia pitemmät fiktiiviset tarinat, joita olen kirjoittanut (ja myös suuri osa niistä novelleista on fantasiaa).

Tuntemattomasta syystä lähes kaikki fantasia, mitä kirjoitan, on korkeaa fantasiaa (joka siis tapahtuu jossain kaukana omassa fantasiamaailmassaan), ja monet novelleista, jotka olen aloittanut siten, että ne vaikuttavat olevan jotain muuta kuin fantasiaa, muuttuvat jossain kohtaa kuitenkin sitten fantasiaksi (olen kirjoittanut vain muutaman novellin, jossa ei ole minkäänlaisia fantasiaelementtejä).

Tarinassa vailla nimeä tulee luultavasti olemaan vielä jonakin päivänä seitsemän osaa. Niistä ensimmäistä olen kirjoittamassa viidettä kertaa (vaikka käännänkin sitä englanniksi, kirjoitan sen siinä samalla uusiksi, jonka jälkeen voin kääntää sen suomeksi ja kirjoittaa sen sitten siinä samalla kuudennen kerran uudestaan). Näistä seitsemästä osasta olen saanut (ainakin kerran) valmiiksi viisi (kaikki paitsi viidennen ja seitsemännen), ensimmäinen on valmistunut jo neljä kertaa, toinen kaksi. Pitemmälle en ole päässyt uudelleenkirjoittamisprosessissani, sillä kun aloitan kirjoittamaan tarinaa alusta, niin aloitan sen liian usein alusta eli ensimmäisestä kirjasta (jonka nimi on vielä toistaiseksi Alku, ja jonka nimen aion vaihtaa heti, kun keksin minkä tahansa paremman).

Jokaisen osan nimi on vaihtunut monesti, aivan kuten itse hahmot, tarinan juoni ja koko maailma, sekä joidenkin hahmojen nimet. Tällä viikolla karsin muutaman hahmon valtavasta listasta, ja nyt tarinan kannalta tärkeitä hahmoja on enää nelisenkymmentä.

Tarinan vailla nimeä ohella olen kirjoittanut vuosien varrella viittä muuta fantasiatarinaa (tai yksi on ehkä enemmän scifiä), joista kaksi olen jopa saanut kirjoitettua loppuun (kummassakaan ei kuitenkaan ole yli viittätoista sivua). Niistä tarinoista jopa neljällä on nimi (Starchildren, The Raven and the Flower, Aika ja ikuisuus sekä Kuunpolku). Niiden lisäksi olen kirjoittanut tarinaa kuudennessa kirjassa ensiesiintymisensä tekevästä hahmosta, joka on keksimisestään asti ollut yksi lempihahmoistani.



Mikä onkaan parempi tapa viettää iltaa omassa huoneessaan kuin laskea omia piirroksiaan? Sain jostain päähäni laskea, ketä tarinan vailla nimeä hahmoista olen piirtänyt eniten, vaikka olinkin lähes varma tuloksesta. En kuitenkaan odottanut, että ero eniten ja kolmanneksi eniten piirretyn hahmon välillä olisi niin suuri.

Tarina vailla nimeä on ainoa fantasiatarinoistani, jonka hahmoista joku tekee aina mieli piirtää, ja itse asiassa suurin osa piirroksistani liittyy siihen.

Tarinan hahmoista on kertynyt yli 210 piirrosta, joista tuoreimmat piirsin muutama tunti sitten ja vanhimmat olen piirtänyt vuoden 2010 alussa, vähintään puoli vuotta sen jälkeen, kun aloitin kirjoittamaan tarinaa. En enää muista, milloin aloitin sen, enkä tiedä, missä kaikkein vanhimmat tarinaan liittyvät piirrokseni ovat (tai siis, tiedän tarkalleen missä vihossa ne ovat, mutta en tiedä sen vihon sijaintia muuttolaatikoiden uumenissa, vaikka olen monta kertaa yrittänyt löytää sitä).

Voittajahahmon, Lunan, olen piirtänyt yhteensä neljäkymmentäkuusi kertaa!



Hyvänä kakkosena on Sera kahdessakymmenessäkahdessa piirroksessa (mukaanlukien tuo kuva tuolla ylempänä, missä sataa jotain terälehtiä, se on myös Sera.)



Kuitenkin enemmän kuin mitään muuta, olen piirtänyt siipiä, suurin osa niistä enkeleitä. Siivet löytyi yhteensä yhdeksästäkymmenestäkahdeksasta kuvasta!



Lopuksi sekalaisia, mutta hienoja kuvia.

Tämän piti aluksi olla Sera, mutta sitten se ei näyttänytkään Seralta. Nyt se on vain joku kiva random tyyppi.


Osa hahmoista löytyy myös chibinä.
Tämä luonnos on vielä kesken, mutta pidän siitä.


Tämä on yksi harvoista tussatuista ja väritetyistä piirroksistani. Hahmo tulee luultavasti esiintymään Starchildrenissä, mutta en ole kirjoittanut sitä vielä paljoakaan, joten en voi olla vielä varma.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Princess left the country

Tänään, pitkästä aikaa päätin käyttää energiaa tänne kirjoittamiseen, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut tätä blogia.

Kesä!!1! En kestä.

Voisin sanoa, että tää kesä on ollu suurimmalta osalta ällistyttävän mukava, vaikka nää helteet alko vasta Ruisrockin alkaessa. Siellä ei tullut käytyä, mutta mm. Happoradio ja the Offspring kuuluivat hyvin meille asti – Offspring kuului tuulettomuuden takia jopa Portsaan!

Kesäkuun vietin teatterissa. Purrrrfect. Mikä onkaan parempi tapa viettää kesää? Viimeinen esitys oli jo 23.6., ja vaikka produktio olikin pitkä, nautin sen tekemisestä. Kesäkuussa kulutin aikaani myös ihanan päättötyöni (Project Angel) tekemiseen yli 20 tuntia vähän yli viikon aikana. Jatkoin sitä vasta tällä viikolla, koska vasta nyt jaksoin ja saan kameran toivottavasti tänään! Sitten vain kuvaamaan, kunhan saan ajat sovittua niiden ihmisten kanssa, jotka ovat suostuneet kuvattaviksi. Nyt olen saanut ensimmäiseen vaatekappaleeseen systeemin, joka mahdollistaa siipien ja yläosan käytön yhtä aikaa niin, että siivet näyttävät aidommilta. (Kiitos äiti, kun autoit!)

Ja mikäköhän päivä se oli...olikohan viime viikolla, kun Aino lähti Ruotsiin töihin (kesällä aika menee ihan aina sekaisin). Nyt miulla on oma huone, ja Vienolla myös. Täällä on paljon tilaa, varsinkin kun eilen siivosin ja järjestin kaikki huonekalut uudestaan. Se tuntuu hassulta, ainakin kun nyt on vaatekaapissakin tilaa (tai sitten miulla vaan on ihan liikaa vaatteita, mutta kun en raaski laittaa mitään pois!)

Koko kesän aikana en ole käynyt kertaakaan uimassa vielä. Tällä viikolla olemme tietääkseni lähdössä mökille, joten varmaan tänäkin kesänä talviturkin heittäminen on väistämätöntä. Vaikka en helteestä pidäkään, vesi on toivottavasti sen seurauksena lämpimämpää kuin 15-asteista, joten uimisen pitäisi sitten kai olla suht miellyttävää.

Heinäkuussa olen kirjoittanut, kirjoittanut, kirjoittanut ja vähän piirtänyt, tehnyt ruokaa pari kertaa, syönyt tuhottomasti jääpaloja (ja jäätelöäkin), katsonut GoT:in ensimmäisen kauden, valvonut myöhään ja hoitanut Pipsaa (alias pahaa Pepsi-kissaa). On hassua olla perheen vanhin lapsi, kun tulee heti käyttäydyttyä ihan eri tavalla (ainakin omasta mielestäni).
Viime perjantaina olin äitin ja Vienon kanssa (koska isi oli Lontoossa) How To Train Your Dragon 2 3D originalin ensi-illassa (heh), ja se oli ÄLLISTYTTÄVÄ. Parempi kuin ensimmäinen HTTYD, varsinkin grafiikat oli aivan mahtavat. Se toimi hyvin 3D:nä, sitä ei edes huomannut, että oli ne lasit päässä. Se olisi ehkä ollut hauskempi joiltain osilta, jos en olisi nähnyt sen traileria niin montaa kertaa, mutta se oli silti hauska, hieno ja ihana. Pelkäsin, että se olisi huonompi kuin mitä siltä odotin, mutta se oli parempi kuin osasin odottaa! Aivan elokuvan alussa, alkutrailereiden aikana pelotti, että se olisi ollut väärällä kielellä, kun kaikki trailerit oli dubattu suomeksi, mutta onneksi niin ei sentään käynyt.

Näytelmän posteri!
Viimeisin kuva Project Angelin etenemisestä..




Nää kuvat on Kuuvasta (jostain Ruissalon perukoilta), jossa kävin Ainon kanssa päivää ennen kuin se lähti Tukholmaan.
Tässä on Aino... 
...ja tässä aivan selvästi Lokki-Tane