perjantai 5. toukokuuta 2017

silti vähän pelottaa, et mikä seuraavaksi romahtaa

Olen nyt pari tuntia kuunnellut Haloo Helsingin uutta albumia yrittäen lopettaa itkemisen, mutta mikään ei oikein tunnu auttavan. Tänään tällaisissa fiiliksissä

Silloin, kun tuntuu pahalta, pahimmalta tuntuu se, että en voi puhua siitä kenellekään.

Siihen on useampia syitä, ja tavallaan tiedostan kyllä jollain tasolla, että ne on "vain pään sisällä", mutta kun sitten ajattelee, että niin kaikki muutkin ajatukset on siellä pään sisällä, niin mitäs sitten tehdään.
- mutta kun muille soittaminen/tekstaaminen ei oikeastaan juuri auta kuin sen aikaa, kun sitä tekee
- ei tää oikeesti niin pahalta tunnu et tarvis tehdä jotain. Koska kuitenkin silloin kun tekee jotain kääntääkseen ajatukset johonkin muualle, niin se auttaa sen aikaa, kun sitä tekee. Mutta ei voi tehdä pitkään koska tulee vielä pahempi mieli siitä, että tekee jotain, mutta ei sitä, mitä pitäisi olla tekemässä.
- miks miulla olis oikeus tuntua pahalta, tai ainakaan puhua siitä? varsinkin kun se, että tuntuu pahalta johtuu pohjimmiltaan asioista, joita en ole tehnyt, vaikka olisin voinut (enkä edes ymmärrä enää, miksi en pysty. Mutta en vain pysty aloittamaan esim. kokeisiin lukemista edes näin viime tinkaan. Ajattelen kirjan lukemista/tehtävän tekemistä ja alan itkeä. Ei toimi, ainakaan tänään. Sama kaikkien muiden sellaisten juttujen kanssa, mitä pitäisi tehdä (työnhaku yms))
- kai kaikki on oikeasti hyvin ja tää vaan sattuu olemaan tavallista huonompi päivä.
- mitä voisi muka sanoa kun soittaa jollekulle, varsinkin kun se olisi niin epätavallista, kun en yleensä koskaan soita kenellekään ellei ole pakko
- siitä, että kerron pahasta olostani tulee vaan muillekin paha mieli, joten miksi kertoa ja häiritä muita sillä
- tää varmaan johtuu vaan siitä etten oo syönyt kunnolla, joten sikälikään ei pitäisi valittaa siitä, että on paha olla, kun on itse siihen syypää

Niin että sitten, kun on itkenyt jo melkein neljä tuntia ja yrittänyt piristyä tai ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä edes ohjelmointikurssin tehtäviä (mikä ei onnistunut koska en saanut tietokoneelleni ladattua jotain ohjelmaa),  yrittänyt vaikka mitä, eikä silti vieläkään tunnu juurikaan paremmalta, tulee aika lohduton olo.

Jotkut jaksaa paljon, toiset vähän, ja koska tuntuu, etten minä jaksa mitään, sekin tuntuu vaan pahemmalta. Kaikki se, että pitäisi tehdä jotain tiettyjä asioita, että tekisi edes puolet siitä, mitä muut on tehneet, että pitäisi vaan yrittää enemmän ja useamin, eikä saa luovuttaa
edes toisesta vastoinkäymisestä
tuntuu että kuulostan todella laiskalta ihmiseltä ja siltä, etten haluaisi pärjätä elämässä ja saavuttaa asioita niinkuin muutkin tekee? vaikka mistä minä tiedän
mutta kun tuntuu, että mikään, mitä teen, ei riitä
että tein sitten mitä vain, se ei enää ole tarpeeksi
ja kun tuntuu, että kaikkeen pitää pystyä
ja pitää pytyä tekemään kaikki yksin
koska vie niin paljon voimia pyytää apua
eikä kukaan
kukaan ei tunnu tarvitsevan minua mihinkään
ja ehkä tässä tilanteessa on jotain väärää
että ehkä minusta ei kuuluisi tuntua näin pahalta niin kovaa, että oksettaa ja kädet puutuu ja on vaikea hengittää
mutta
kun on liikaa asioita, joita ei hallitse
ja liikaa tekemättömiä tehtäviä ja
pitäisi sitä
ja tuota toista ja ehtiä joka paikkaan ja
on kai huono juttu tavata ihmisiä, kun on huono päivä
ja tuntuu etten osaa mitään
vieläkään
ja kaikki
kaikki
kaikki
kaikki
tai ei mikään oikeastaan ole huonosti
ei oikeasti ole huonosti
ei kai
ei saa olla
ja silti samalla
kaikki tuntuu kaatuvan päälle samaan aikaan
enkä tiedä enää, mitä voin tehdä
kun en ole koskaan oppinut, miten pyydetään apua
tai milloin sitä saa pyytää
ja en tiedä enää
miksi
tai mitä
ja miten
ja pitää vain selviytyä seuraavaan päivään
kaikki tuntuu niin yksipuoliselta, kun tuntuu, että minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä ja tarvitsee apua
ja yksin asumisessa se on ollut kaikkein raskainta
että kaikki sosiaalinen kontakti vaatii nykyään ylimääräisen ponnistuksen
enkä jaksaisi enää