It's too cold outside for angels to fly

Ehkä olisi taas aika kirjoittaa jotain. Joulu tuli ja meni, enkä oikeastaan huomannutkaan sitä. Jotenkin ei vaan tuntunut joululta, en tiedä miksi. Enemmän kuin olisi ollut marraskuu, mistä varmaan johtui se, etten oikein osannut nauttia joulusta. En edes odottanut joulua tänä vuonna, mutta luulen, että jos lunta olisi tullut aiemmin, olisin odottanut. (When you're still waiting for the snow to fall / doesn't really feel like Christmas at all (Christmas Lights, Coldplay)) Joulun odotukseni alkoi vasta sitten, kun lumi oli satanut maahan, mutta sitten se joulu tulikin niin nopeasti, että tuntui ihan kummalliselta. Se oli sitten vain omanlaisensa joulu, nopea sellainen.

Joululoma ei ole tuntunut aivan haaskaukselta. Matka Milanoon häämöttää parin päivän päässä, ja jännittää jo. En ole loman aikana kirjoittanut paljoakaan, mutta valokuvasin paljon sinä päivänä, kun satoi paljon lunta. En ole ollut ulkona paljoa, mutta olen lukenut sitäkin enemmän (kaksi 500-sivuista kirjaa ja yhden vähän lyhyemmän). Elokuviakin on tullut katsottua.

Tulin puoliksi vahingossa ostaneeksi vääränlaisia maaleja. Olisin tarvinnut vesiliukoisia öljyvärejä, mutta tulin ostaneeksi akryylimaaleja. Ne näyttävät liian samalta, enkä katsonut tarpeeksi tarkkaan, mutta Suomalaisessa olleet öljymaalit eivät olleet vesiliukoisia, enkä löytänyt sellaisia siinä kiireessä saada asia hoidettua nopeasti (olin luullut käveleväni sisään, ottavani paketin ja käveleväni ulos...toisin kävi). Tai no, luulin löytäneeni, mutta vasta kotona huomasin, että putkiloissa lukee "acrylic", ja googletin sitten, että voiko akryyleja ja öljyjä käyttää samassa, kun ovat molemmat sentään vesiliukoisia... ja ei, ei voi. En kuitenkaan aio palauttaa akryylejani kauppaan. En ole maalannut akryyleilla ennen, joten ajattelin kokeilevani, jos vaikka tykästyisin niihin. Öljyvärejä voi ostaa myöhemminkin. (Yritän samalla vakuutella itseäni asiasta. "Learn and live" (monta kertaa toistettu neuvo Nightrunner-sarjassa (uusin lempikirjasarjani :3))

Ei enempää akryylimaalien ja öljymaalien eroista, vaan nyt muutama kuva, ja hyvää uutta vuotta kaikille. Toivottavasti omastani tulee erityisempi kuin tästä joulusta – ainakin tätä uutta vuotta odotan innolla! Milanon ilotulitukset ovat varmasti hienommat kuin Turussa, minkä lisäksi en ole ollut Tukholmaa kauempana (tai lentänyt lentokoneessa) ulkomailla neljään vuoteen. Taidan käydä nyt nukkumaan. Ensi vuoteen siis!

Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu

Joulukuu on täällä ja joku joulukin taitaa olla lähestymässä, mutta ei se siltä tunnu. Eihän täällä ole edes lunta! Tänä aamunakin satoi vettä. Hmph. Aamuisin on vaikea herätä, kun on ihan yhtä pimeää kuin nukkumaan käydessä (ja taitaa heräämiseen muutenkin vaikeuttaa se, mihin aikaan menee nukkumaan... eh heh).

Eilen oli jotakuinkin "produktiivinen" päivä. Päättötyökin edistyi! Tarkoittaen tässä kohtaa sitä, että käytiin ostamassa kunnon rautalankaa rautakaupasta. Mutta kai sitä nyt jostain pitää aloittaa, nyt ainakin periaatteessa voisi tehdä sitä vaikka joka päivä vähän, jos jaksaisi/viitsisi/haluaisi/ei keksisi yhtään mitään muuta tekemistä.
Mutta ei se ollut ainoa produktiivinen asia, sillä tein myös jotain ihan aikuisten oikeasti produktiivista (tai mitä jos jätettäisiin muiden pohdittavaksi, mikä on oikeasti produktiivista ja mikä ei..), nimittäin kirjoitin Tarinaa vailla nimeä eteenpäin! Kuten näkyy, kunnollista nimeä sille ei ole vieläkään pulpahtanut tietoisuuteeni, mutta siitä huolimatta 40 000 sanaa on nyt ylitetty! Hip hei!

Siis, eihän se nyt niin paljon ole, aika vähän kuitenkin koska olen kirjoittanut sitä nimenomaista osaa jo yli vuoden mutta juuri siksi se on paljon koska tän vuoden kesän jälkeen olen kirjoittanut melkein puolet siitä 40 000 sanasta.

Niin siis olikohan muuta.  Oh, en ole kirjoittanut tänne mitään pitkään aikaan. En vain ole keksinyt, mistä kirjoittaa. Eilen tosin tapahtui muutakin erikoista, mutta se liittyikin täysi-ikäisyyteen, heh heh.... hurjaa... katsoin Pulp Fictionin! Hurraa! Ensimmäinen K-18 -elokuva, jonka olen nähnyt. Olisin kyllä saanut katsoa sen jo varmaan viime vuonna, mutta en uskaltanut, koska se oli kuitenkin K-18 ja ajattelin että se olisi sitten tosi paha jne jne, mutta ei se oikeastaan ollut. Ainoastaan realistisempi kuin kaikki K-16 -toimintaelokuvat, joissa esimerkiksi aseet eivät laukea vahingossa. Sen elokuvan lisäksi Apulannan keikka onkin sitten ainoa K-18 -juttu, mitä olen tehnyt. En ole edes halunnut vielä tehdä mitään muuta, mutta nyt kun olen 18, niin tässähän on koko loppuelämä aikaa tehdä asioita, joita en ole ennen saanut lain mukaan tehdä (ei sillä, että olisi koskaan kiinnostanut). Mutta siis pointtini oli se, että vaikka olenkin 18 ja saan tehdä vähän kaikkea (paitsi K-20 tai 21- keikat tai baarit yms, har har), niin eihän tässä mikään kiire ole tehdä mitään, eikä onneksi täysi-ikäisyys suoraan velvoita tekemään asioita, joita ei muutenkaan tekisi (such as päihdeaineiden nauttiminen).

Että sellaista tänään. Pitäisi fysiikkaa ehkä vähän harjoitella, koska huomenna on koe, mutta pyhh mitä nyt sellaisesta – fysiikka – hah hah. Tai no joo. Ehkä pitäis laskea edes jotain harjoitustehtäviä, jos jaksais. Huoh. Ja nukkuakin pitäis. Missä välissä tässä pitäis mitään ehtiä tekemään?