Teatris!!1!

I have way too much to say to have time to translate all this. I apologize for that. We were in Helsinki, Teatris. The journey had it's good and bad sides but we did a great job even if we got nothing but few great memories, a bit of experience, hurting legs, disappointments and a great show and we got to perform in the main stage of the Finnish National Theater for roughly seven minutes. I had a solo in our song. There were over one thousand people watching us then. It was awesome and so cool!!!!!!!!

Today I was really happy when we got our English tests back. 98½ points out of 100. It's been a long time I have done so well in a test. I have never before gotten so many points in English test. I counted that there's three things that made me so happy I had to laugh: that test, the fact that I sang a solo in the main stage of the Finnish National Theater and that I have been going steady for little over a week past seven months <3 I smiled the whole way home and I'm still smiling a bit ;)

Tänään olin todella iloinen, kun saimme englannin kokeet takaisin. 10– ja saan kurssista kympin!! En ole koskaan ennen saanut englannista kymppiä! Laskin, että oli kolme asiaa, jotka yhdessä saivat minut niin iloiseksi, että oli pakko nauraa: se englannin koe ja kurssiarvosana, että lauloin soolon Kansallisteatterin päälavalla tuhatpäiselle yleisölle ja että olen seurustellut vähän yli viikkoa vaille seitsemän kuukautta <3 hymyilin koko kotimatkan ja vieläkin vähän hymyilyttää. ;)

Helsinki. Tuo katala kaupunki, jossa vietin viikonloppuni. Palkaksi sain mahtavia kokemuksia, pettymyksiä ja kipeät jalat. Teatris oli... tapahtuma. Esitykset, joita kävimme katsomassa... olivat nyt sellaisia kuin olivat, oli siellä hyviäkin joukossa.

Perjantaina lähdimme Turusta kahdentoista aikaan. Roudasimme tavaramme bussiin ja lähdimme kohti Helsinkiä. Matka kesti jonkin verran. Ensimmäiseksi Helsingissä menimme Willensaunalle, jonne jätimme esitystavaramme. Sieltä kävelimme hotellille, jonne jätimme tavaramme. Kävimme päivän aikana avajaisseremoniassa, syömässä ja kävelin Marin kanssa puolitoista tuntia, kun etsimme Kiasmaa, joka oli kiinni ja kävimme Forumissa. Illalla kävimme katsomassa Aina joku eksyy - nimisen näytelmän Kansallisteatterin päälavalla.

Osallistuimme avajaiskulkueeseen (video) ja näymme siinä videossa Varsinais-Suomen kyltin kanssa kohdassa 0:36-0:40! Nauroin kun näin sen.

Meidän esityksemme oli lauantai-iltana. Jännitti aika paljon ja lavalla sattui vaikka mitä, mutta hyvin siitä selvittiin ja yleisö tykkäsi kovasti. Esityksen jälkeen kävimme kuuntelemassa arvostelevan raadin palautteen, jonka jälkeen kaikki meidän esityksen näyttelijät haastateltiin (haastattelu 1, haastattelu 2 ja haastattelu 3, jossa itse olen). Hotellille päästyämme kävimme pikaisesti suihkussa (itse en käynyt, pesin vain jalat), jonka jälkeen lähdimme syömään. Kello oli jo yli yksitoista. Söimme puoli yhteen asti.

Lauantaina kävimme katsomassa mm. Tampereen jonkun ihme nuorisoteatterin näytelmän Muuri. Muita en muistakaan, mutta kävimme kuitenkin jotain katsomassa. Myös PMMP:n keikkaa (aika kaukaa), se oli ilmaiskeikka, joten ihmisiä oli aika paljon. Näimme myös mielenosoituksen geenimanipuloitua ruokaa vastaan. Oli aika jännää :O

PMMP and that pink-coated child that was almost in every one of the photos I took from the concert... -______-

Excited audience.

More excited audience.

Sunnuntaina kävimme katsomassa lisää esityksiä, ja meidät pyydettiin esiintymään Kansallisteatterin päälavalle loppujuhlaan!!!!

• Esitysaikaa oli n. 7 minuuttia.
• Yleisöä varmasti yli tuhat.
• Esitin naamioteatteria Kansallisteatterin päälavalla.
• Lauloin soolon.
• Ennen esitystä teimme kärrynpyöriä Kansallisteatterin päälavalla.
• Kannettavasta valosta, jota käytimme, jäi jälki Kansallisteatterin päälavan lattiaan. Se on melkein kuin olisi kirjoittanut: "Koti-teatteri was here"

AIVAN USKOMATONTA!! Ne aplodit... Sitä ei tunne tai tiedä, jos on yleisössä. Sen tuntee vasta sitten, kun on lavalla ja yleisöä on niin paljon ja aaargh en osaa kuvailla sitä tunnetta sanoin, kädet tärisi ja sydän hakkasi. Ihmiset itkivät meidän laulun jälkeen, ainakin se, joka tuli jakamaan kunniakirjoja ja stipendejä (taisi olla Salkkareista joku Marja? En ole varma, enkä muista näyttelijän oikeaa nimeä, mutta kuitenkin...)

Me emme saaneet mitään. Emme kunniakirjaa emmekä stipendiä. Ei mitään. No, sellaista se on. Tuollainen tapahtuma, jossa raadin jäseniä oli varmaan kolmekymmentä ja esityksiä 61, ne raatilaiset, joilla on eniten vaikutusvaltaa, taitavat päättää, ketkä saavat ne stipendit ja kunniakirjat. Mutta hauskaa oli silti, loppujen lopuksi.