Matkan jälkeen on hiljaisempaa kuin koskaan

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Hei taas, minä täällä. Päätin (nyt kun vielä on aikaa ja vielä muistan) kertoa ihan kunnolla omasta vuodenvaihteestani, jonka siis vietin Milanossa (siellä oli joka paikassa tosi paljon ihmisiä!).

Keskiviikko 31.12.2014 

 Hyvin huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme Ainon kanssa kohti Helsinkiä. Ensin taksilla linja-autoasemalle, pikavuoro Turku–Salo–Helsinki lähti neljältä aamulla. Jännitti vähän, ja vaikka yöunet olivatkin jääneet vähän yli tunnin mittaisiksi, ei uni tahtonut tulla bussissakaan. Torkahtelin kai siinä jonkin aikaa Salon ohi mentyämme, mutta olo oli siitä huolimatta Ainoa lainaten kuin olisi jäänyt kolmen jyrän alle.

Pirteänä bussia odotellen

Aika moni oli ilmeisesti joutunut heräämään aikaisin!

Yritin nukkua myös lentokoneessa, mutta sekään ei luonnistunut. Valot olivat päällä, ja juuri kun olin nukahtamassa, meille tultiin tarjoilemaan juotavaa (otin teetä).

Alpit lentokoneen ikkunasta

Olimme myötätuulen ansiosta perillä Malpensan lentoasemalla lähes puoli tuntia edellä aikataulusta, ja odotimme siellä sitten ehkä tunnin, että oikea juna lähtisi. Meillä oli etukäteen ostetut liput, emmekä olleet varmoja, olisivatko ne käyneet aikaisempaan junaan. Menimme Malpensa Expressillä Cadornan asemalle, joka oli kaikkein lähimpänä hostelliamme. Asemalta emme meinanneet osata ulos, kun emme aluksi tajunneet, ettei poistumiseen tarvitse lippua.

Näkymiä junan ikkunasta

Cadornan juna-aseman edessä

Cadornan asemalta kävelimme sitten hostellille. Meillä oli oikein hyvä kartta, mutta päädyimme silti kulkemaan pienillä kujilla, emmekä menneet suorinta reittiä (sehän olisi ollut liian helppoa!).

Hostellimme Ostello Bello sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, lyhyen kävelymatkan päässä Duomosta ja kaikista kalliista kaupoista, joita sieltä keskustasta runsaasti löytyy.

Tällaiselta siellä näytti melkein joka paikassa. Aika cool!

Kirjauduttuamme hostelliin sisään ja hoidettuamme ne asiat, menimme tarkistamaan Piazza Duomon ja Galleria Vittorio Emmanuele II:n, jonka jälkeen menimme metrolla ja paikallisjunalla setäni Kain ja tämän tuoreen vaimon Manun (joiden häihin menimme lauantaina) ystävien luokse uudenvuodenillalliselle, josta lähdimme takaisin hostellille katsomaan, olisiko Piazza Duomolla ollut muuta kuin uudenvuodenkonsertti (odotimme jotain hienoa ilotulitusshow:ta), mutta ei siellä ollut kuin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Italialaiset huusivat, heittelivät sellaisia pieniä paukkuilotulitteita autotielle, ja joku ampui raketin Duomon metrotunnelissa (se oli oikein kunnon jysäys!). Koska siellä ei tapahtunut mitään sen mielenkiintoisempaa, menimme takaisin hostellille ja kävimme nukkumaan varttia yli kaksitoista.

Aino Galleria Vittorio Emmanuele II:ssa

Torstai 1.1.2015

Vuoden ensimmäisenä päivänä lähes kaikki paikat Milanossa olivat kiinni, ainoa auki oleva paikka oli Amsterdam Fries (siellä olikin sitten pitkä jono). Emme kuitenkaan käyneet siellä, vaan menimme Parco Lambroon, joka on jossain aika kaukana Milanon keskustasta, vihreän metrolinjan varrella. Meidän lähimmältä metroasemalta (San Ambrogio) sinne oli ainakin yhdeksän pysäkinväliä. Siellä olimme koko iltapäivän, ja aivan sattumalta ehdimme  erittäin punaisen auringonlaskun. Takaisin tullessamme oli kommelluksia metrolippujen oston kanssa, sillä Udinesta, jossa olimme jääneet pois, ei voinut ostaa lippuja. Jouduimme kävelemään seuraavalle metroasemalle, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä, ja sieltä sentään sai ostettua liput.

Perjantai 2.1.2015

Perjantaamuna fammo ja fafa saapuivat Milanoon, ja menimme aamupäivällä heidän kanssaan syömään. Muut tilasivat pastaa, minä pizzaa, ja kiireissäni valitsin vain jonkun siitä ruokalistasta. Epämieluisaksi yllätyksekseni pizzan täytteenä oli munakoisoa ja kesäkurpitsaa. Puolet siitä veimme hostellin ruokailuhuoneen jääkaappiin, ja oli se hävinnyt sieltä lauantaihin mennessä.
Illalla menimme Manun polttareihin. Siellä oli paljon italialaisia, ja muutama suomalainen. Tarjolla oli vähän suolaista ja paljon makeaa, valko- ja punaviiniä, poreilevaa vettä ja kokista, jotka molemmat maistuivat vähän siltä, että niissä oli jotain muutakin (kokiksessa oli kerrassaan outo sivumaku). Saimme myös Sisiliasta tuotuja, ihanan makuisia appelsiineja. Jossain vaiheessa iltaa Kai tuli laulamaan Manulle serenadin rappukäytävässä suomeksi ja italiaksi. Lähdimme sieltä hostellille yhdeksän jälkeen. Äiti ja isi olivat siinä välissä tulleet hostelliin, mutta siinä missä minä ja Aino nukuimme ryhmähuoneessa, heillä oli kahden hengen huone. Kävimme sitten yhdessä syömässä vähän jotain ja menimme sitten nukkumaan.

Juoma-automaatti

Via Medici, kuja, jolla hostellimme sijaitsi.

Romeo, Manun äidin Antonellan kissa.

 Lauantai 3.1.2015

Hääpäivä! Häät alkoivat kahdentoista jälkeen, minkä takia heräsimme yhdeksältä. Menimme taas metrolla, ja meidät haettiin metroasemalta autolla ja vietiin juhlapaikalle. Häissä oli ohjelmana pääasiassa syömistä, mutta seitsemän ruokalajin välissä myös tanssittiin ja käytiin ulkona (moni italialainen vieras kävi polttamassa tupakkaa). Ruuat olivat pääasiassa kasviksia ja annokset melko pieniä, joten ähkyksi ei tullut syötyä. Minä join vain vettä, sillä tarjolla oli sen lisäksi taas puna- ja valkoviiniä.
Illalla tanssittiin, ja italialaisen kansantanssin jälkeen tanssittiin myös letkajenkkaa, ja kun soittajat eivät lopettaneet soittamista tanssijoiden lopettaessa, tanssin ensin isin ja sitten Kain kanssa jenkkaa. 

Morsian saapuu!

Tämä oli kuulemma hyvää valkoviiniä – eikö ilmeestäkin näy?

Kai ja Manu

Pihalta löytyi outo käpy?

Sunnuntai 4.1.2015

Sunnuntaina oli viimeinen päivämme Milanossa. Kävimme Duomossa sisällä, ostimme paahdettuja kastanjoita Piazza Duomolla olleesta kojusta ja kävimme Galleria Vittorio Emmanuel II:ssa pyörimässä härän kivesten päällä kolmesti (koska se tuottaa onnea). Kävelimme kaupungin läpi etsien jäätelöbaaria, joka löytyi sitten, kun emme etsineet sitä. Jäätelö maistui taivaalliselta. Ne syötyämme kävimme katsomassa Castello Sforzescon edustalla olevaa suihkulähdettä ja lähdimme siitä sitten tapaamaan fammoa ja fafaa ja kävimme näiden kanssa kahvilassa.

Kahvittelun jälkeen kävimme matkalla jonkun risteyksen keskellä olevassa vanhassa kappelissa tai jossain vastaavassa, jonka jälkeen kävimme hassujen sukkahousujen kaupassa, josta sitten hostellille hakemaan tavaramme, ja niin paluumatka alkoi. Kävely Cadornan asemalle kesti sillä kertaa vähemmän aikaa, kun tiesimme, mistä piti mennä. Malpensa Expressin kyydissä istuessamme saimme ihailla kaukaisuudessa siintäviä Alppeja. Milanon taivas oli pilvetön, ja pimennyt taivas antoi loistavan mahdollisuuden öisille ilmakuville kaupungista. Matkalla oli paljon turbulenssia, eikä tuuli ollut sillä kertaa suotuisa, lento kesti kaksi ja puoli tuntia. Helsingissä odotimme pikavuorobussia sipsejä syöden. Kello oli puoli yksi bussin saapuessa, ja tällä kertaa sain torkuttua vähän paremmin kuin menomatkalla. Turussa otimme taas taksin, ja kotona odotti koira, joka oli todella innoissaan, kun tulimme.

“Muualla hyvä, mutta kotona paras” on hyvä lause kuvaamaan ajatuksiani sinä yönä, kun rojahdin omaan sänkyyn, joka ei heilu ja nitise joka kerta kun vähänkin liikahtaa.

Duomon edessä

Oli hieno lattia siellä.

 

Nam nam!

Puluja Duomon seinustalla!

Tämä oli siellä ihme kappelissa.

 Kiitoksia kaikille jotka jaksoivat lukea tänne asti :)