Tänään englannin koe... eikä se mennyt kovin hyvin. Mikä tarkoittaa, että saan ehkä hieman päälle 80 pistettä 100:sta. Luulisin. Toivon tietysti, että saisin 98 pistettä (koska tiedän,että kaksi kohtaa meni varmasti väärin), mutta se ei ole todennäköistä, sillä en lukenut oikeastaan yhtään. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä, jos pääsevät läpi ja joiden mielestä 90 pistettä 100:sta on älyttömän hieno juttu. Minä en ole yksi heistä. Mielestäni 90/100 on aika huono tulos, tavallaan. Koska aina on se joku, joka sai paremman tuloksen. (Olen tietääkseni vain kerran saanut luokan parhaan tuloksen, viime vuonna ruotsin valtakunnallisessa). Aina on joku, joka on parempi. Minulle ei riitä, että olisin hyvä. Koska ollakseni hyvä minun ei tarvitse tehdä juuri ollenkaan töitä. Ja se on tylsää. On tylsää, kun kielissä esim. kielioppiasiat ovat niin helppoja. Joskus kaikki asiat tuntuvat niin helpoilta, etten ymmärrä niitä, kun ajattelen liian monimutkaisesti. Ehkä se tarkoittaa sitä, että olen tyhmä. En tiedä.
Olen mielestäni tyhmä. Koska en ole koskaan ollut luokan fiksuin. Koska en jaksa keskittyä tunnilla, kun ei vain kiinnosta vaikka nyt yhteiskuntaoppi. Vaikka Steinerissa olenkin, olisi mielestäni ihanaa, jos koulussa olisi enemmän taideaineita. Eli siis koska Steinerissa on enemmän taideaineita kuin "normaalissa" lukiossa. Mutta silti. Meillä on silti mielestäni liian vähän musiikkia, ei ollenkaan valokuvausta, aivan liian vähän teatteria ja kirjoitammekin suurimmaksi osaksi asiatekstejä. Tylsää. Eikä kukaan puhu mitään aurinkovoimasta. Siitä olisin kiinnostunut.
Huoh. Olisin toki voinut mennä Puolalan musiikkilinjalle tai Juhana Herttuan ilmaisutaidon linjalle tai johonkin, mutta en halunnut mennä pääsykokeisiin. Ja olen eskarista asti ollut Steinerissa, joten se oli aika luonnollinen valinta.
J sanoo, että olen perfektionisti. Ja kai olenkin. Ainakin vähän. J sanoo myös, että olen hyvä kaikessa, vaikka se ei ole totta. Hän sanoo, että olen täydellinen ja kaunis ja laiha ja söpö... Enpä tiedä. En ainakaan omasta mielestäni. Ehkä se johtuu suomalaisesta kulttuurista, mutta vain yksi ihminen J:n (ja vanhempieni) lisäksi on koskaan sanonut minua kauniiksi... Se kaunis ja laiha ja täydellinen ja viisas on aina joku muu. En minä. Huoh.
Ja sitten vielä pitäisi olla täydellinen kaikessa.
Today I had an English test. It didn't go very well... And that means that I'm probably going to get something like 83 points out of a hundred. I hope that I'd get 98 points (I know I don't have hope for some parts of the test) but it's not likely, mostly because I didn't do anything for it. I know that somewhere there's people who are happy when they pass the test and would be extremely happy if they had 90 points out of 100. I'm not one of those (obviously). I think 90 points out of 100 is quite bad result because there's always that one person who's got one or two points more than me. There's always someone better than me. It isn't enough for me that I'm good at something. Because I don't have to do hardly any work to be good. And it's boring.
I think that I'm stupid. Maybe because I've never been the best in my class. And I can't concentrate on the lessons because I'm not interested for example in physics. I like art subjects more. And even though I'm in a Waldorf school I think we don't have enough art subjects. Too little music, no photography at all, too little theater and we don't usually write fiction. Boring. And no one ever talks about solar power. That's one of the few things I'm interested in.
Sigh. I could've gone somewhere else to high school but well... This is good enough for me.
J says that I'm a perfectionist. And maybe I am. At least a little. J also says that I'm good at everything even though it's not true. She says that I'm perfect and beautiful and skinny and cute... I'm not sure of that. Not in my opinion. Maybe it's because of Finnish culture but only one person besides J (and my parents) has ever said that I'm beautiful... The one who's beautiful and skinny and perfect and smart is always someone else. Not me. Sigh.
And then I should be perfect in everything.
Maybe someday I will accept their wish
maybe someday I will get used to
loneliness
maybe one day I will not cry
maybe one day I will not run
and maybe then
I won't be alive much longer
 |
| PULLAA!!1! |
 |
| "Like in a dream", this is J. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti