The tranquil time for you

Tänään vain yksi novelli ja muutama kuva ;) kiireinen päivä... Vaikka on pääsiäinenkin alkamassa ja koulu loppui 12.15... Mutta vaikka on pääsiäinen ja muuta, harrastuksiin pitää silti mennä. Toivoin jo, että orkesteria ei olisi niin etten myöhästyisi teatterista puoltatoista tuntia niin kuin yleensä, mutta turhaan...

Today just one short-story and few photos for you who don't understand Finnish. ;) it's a busy day... Even though it's almost Easter and school ended at noon... Still I have to go to orchestra and viola lessons and theater... Last week I hoped that we wouldn't have orchestra so that I wouldn't be an hour and a half late from theater (as usually on Thursdays) but no...

Älä lennä pois, enkeliprinsessa

“Odota”, sanon tarttuen käteesi. “Älä mene vielä.”

Käännät katseesi minua kohti. Tiedän että haluaisit jo mennä, mutta huokaisten istut alas. Irrottamatta otettani hetkeksikään kädestäsi istun viereesi.

Emme puhu mitään, sillä sanoilla ei ole merkitystä. Katson sinua, mutta et edes huomaa katsettani. Katseesi on kiinnittynyt ylöspäin. Käännän katseeni sinne, minne sinä katsot, ja näen taivaan. Se on samettisen mustansininen ja tähtien täplittämä. Se on yhtä kaunis kuin sinäkin. Yhtä kaukainen ja tuntematon, vaikka olenkin tuntenut molemmat koko elämäni.

Kuulen, kuinka autoja ajaa korttelien päässä ja ihmisiä näkyy kauempana kaduilla, mutta minusta tuntuu, että olen jo yksin. Tunnen kätesi kädessäni, mutta en pysty olemaan kuvittelematta että sinä olet poissa. Sillä katseesi ei ole hetkeksikään kääntynyt pois tähtitaivaasta. Sinne sinä kai kuuluisit, ajattelen. Viimeksi kun olimme täällä, sinä katsoit minua. Et tuntunut näkevän mitään muuta. Muta silloin et ollut vielä lähdössä.

Tuuli puhaltaa ylitsemme sekoittaen hiuksemme. Kumpikaan meistä ei välitä, kumpaakaan ei kiinnosta. Sillä tuuli ei yletä puhaltamaan meidän sydämiämme puhtaiksi, tuulen voima ei riitä puhdistamaan tahrautuneita sielujamme.

Istumme siinä, liikkumatta. Hetken kuluttua minulle alkaa tulla kylmä. Autoja ei enää kuulu, eikä ihmisiäkään näy missään. Harvoissa ikkunoissa palaneet valot sammuvat. Kaupunki nukahtaa. Haluaisin itkeä, mutta en pysty siihen, minun kyyneleitäni ei ole enää olemassa. Olen käyttänyt ne jo loppuun, kaikki sinun vuoksesi, koska sinä et ole koskaan itkenyt.

Katson sinuun ja pelästyn. Silmistäsi vuotaa kyyneliä. Tiesin, että se tapahtuisi joskus, mutta olisin halunnut sinun jäävän vielä hetkeksi. Nousen ylös ja autan sinutkin seisomaan. Katsot kyyneltesi läpi suoraan silmiini. Hymyilen.

“Ei se ollut sinun vikasi”, kuiskaan. “Sinä olet puhdas. Sinä olet vapaa.”

Itket rajummin, mutta minä suljen sinut syleilyyni. Tunnen, että pitelet jotain nyrkissäsi, jota pitelet kämmentäni vasten. Suljen kätesi nyrkkini sisälle ja painan suudelman otsallesi. Katsot minuun ja hymyilet kyyneleittesi läpi.

“Älä lähde”, kuiskaan hiljaa. Pudistat päätäsi ja katsot minua hellästi. “Olen aina luonasi”, kuiskaat ja suutelet poskeani.

Hetken kuluttua avoimilla käsivarsillani ei ole mitään. Avaan nyrkkini, ja hymyilen sitoessani siinä ollutta korua kaulaani.

Kohotan katseeni tähtiselle taivaalle. Olen jälleen yksin.

  
 First four photos are from our Halloween disco our class held to the small ones in our school (4th to 7th graders) J was wearing contact lenses (as you can see). ;3 They look nice on her... Everything does ;)
 And I didn't have anything special on me that day... And when we were carrying those chairs in the photo I'm in I dropped my camera...! I thought that I broke it but I was lucky and nothing serious happened to it.

 And the rest of these photos are from February when we were visiting our grandparents in Lappeenranta. We were on their cabin few days, these photos are from there. As you can see: lots of snow. It was very cold on the first days there – inside the cabin as well.

Smoke!!!