The first one is my original poem and the second one my translation of it. It has no name but it's (in my opinion) maybe the most beautiful poem I've ever written. I imagined that place something like a year ago and I can still see it in my mind when I think of it. It's a beautiful place and I hope you'll find that poem beautiful, too. And now I have a feeling of a poem, I may be able to write it... I haven't written poems at all this year...
Istun keinussa
maailmassa jossa kaikki on tyhjää
maailmassa jossa ei ole mitään
jossa ei ole rakkauttakaan
minä istun ja keinun hiljaa
ei ole aikaa
ei kiire mihinkään
on vain minä
pukeutuneena valkoiseen valkoisessa
maailmassa jossa ei ole ketään
jota rakastaa
maailmassa ilman aikaa
maailmassa jossa ei ole mitään
ei ääntä, on vain minä
ja riippukeinu
ja valo
ja hiljaisuus
maailmassa jossa ei ole mitään
I sit in a swing
in a world where everything's empty
in a world where there's nothing
where isn't even love
I sit and swing quietly back and forth
there's no time
no need to hurry
there's just me
dressed in a white dress in a white
world where there's nobody
to love
in a world without time
in a world where there's nothing
no sound, just me
and the swing
and light
and silence
in a world where there's nothing
"...Und wenn du nur wüsstest, dass das mein letzter Tag sein wird
Könntest du dann mit mir reden so als wär's für immer..." (Silbermond, Letzte Bahn)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti