torstai 23. lokakuuta 2014

Every day is exactly the same

Tänään tuli sellainen "olis pitänyt tajuta aiemmin"-tunne, kun korjasin kuulokkeeni rautalangalla, en jesarilla. Ne on siis olleet rikki pari vuotta niin, että ne vaan ei pysyneet kunnolla päässä, kun siitä toisesta puolesta oli joku juttu poikki (katso kuvat! se kohta missä se rautalanka on niin siitä on rikki), ja tänään ensinnäkin muistin ja toiseksi sain aikaiseksi tehdä niille jotain. Niissä on ollu sen kai kaks vuotta jesarilla laitettu toinen puoli niin et se ei roiku ihan irti, ja vasta muutama viikko sitten tajusin, että siihen vois laittaa rautalankaa, ehkä se pysyis paremmin...



...ja nyt ne on melkein kuin uudet. Ainoa varjopuoli on se, että noi rautalangat tarttuu tukkaan kiinni.

Muita uutisia tämän ihmeen lisäksi ei juurikaan ole, koska en oo edes päättötyötä saanut tehtyä sitten elokuun. Paitsi että miulla on tulossa kaks esiintymistilaisuutta, tai tarkemmin sanottuna koulun näytelmä ja orkesterin konsertti, kaikki peräkkäisinä päivinä! Näytelmä on 6. ja 7.11. (jälkimmäinen on koulunäytös) ja konsertti 8. päivä. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, heh. Mainostauko alkaa. Tulkaa katsomaan hauskaa komediaa Turun Steiner-koulun liikuntasaliin kello 18, suositusikäraja yli 12 vuotta, vapaaehtoinen pääsymaksu ja sitten lauantaina pääsee oikein Mikaelinkirkkoon kuuntelemaan huikeaa musiikkia, kun koululaitoksen orkesterit esittävät 60-vuotisjuhlakonsertissaan Suomen ensiesityksessä Karl Jenkinsin teoksen The Armed Man – A Mass For Peace (liput ovelta 10€ / 8€). Mainostauko päättyy.

Arki on arkea, ja koulussa on juuri alkanut uusi jakso (kuvista, jes). Jos joku kysyisi, en osaisi sanoa, mitä olen tehnyt elokuun jälkeen. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki tapahtumat tuntuu niin arkisilta enkä usko että ketään ihan hirveästi kiinnostaa, mitä olen kirjoittanut. Eikun ei, kyllä on varmaan joku, jota kiinnostaa, mutta se on tylsää selittää siitä, kun ite selittää ihan innoissaan ja sit kukaan ei tajua et mikä siinä nyt oli niin hienoa tai söpöä tai ylipäätään että miksi. Mutta se ei haittaa miuta, koska oon niistä ihan yhtä innostunut, selitin sitten jollekulle eli en.

Täysi-ikäistyttyäni olen miettinyt, milloin olen sitten oikeasti aikuinen. En ole vielä keksinyt, mutta kuitenkin sen verran tiedän, etten vielä sitä(kään) ole.