sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Pariisissa hyvä, mutta kotona paras

Eli tässä nyt viimein se, mitä lupasinkin: Pariisinmatka! Tämä on sitten pitkä juttu, mutta niin oli myös matka!
(Ne kuvat, joissa olen itse, eivät ole minun ottamiani, niin yllättävää kuin se onkin.)

Lauantai 16.5.

Herätys soi klo 04:15. Aamun hommana ei onneksi ollut pakkaaminen, vaan pelkästään pukeutuminen ja lähtö ulos talosta kaikkien matkatavaroiden kanssa (se sentään onnistui).
Lentomme laskeutui Paris de Gaullen lentokentälle joskus yhdentoista kieppeillä. Haimme matkatavaramme ihan normaalisti, mutta lentokentältä poistuminen oli jännittävää, koska ensimmäisillä uloskäynneillä seisoi maastopukuisia miehiä isot aseet kädessä. Liikennekin oli pysähtynyt lentokentän edessä, ja me saimme kuitenkin varattua itsellemme taksin. Siinä sitten odoteltiin jonkin aikaa, kunnes tilanne oli ohi. Meille selvisi myöhemmin, että tilanteen syynä oli ollut lentokentälle jätetty epäilyttävä paketti.


Hotellimme Hotel des 3 Nations oli niin keskustassa, että Notre Damelle pystyi kävelemään (siksikin koska siinä vaiheessa viikkoa jaksoi kävellä). Olimme ennen matkaa katsoneet dokumentin Notre Damesta, mutta olin silti vaikuttunut sen koosta ja sisätilan tunnelmasta.



Notre Damen jälkeen käväisimme istumassa Seinen rannassa yrittämässä kuunnella matkaesitelmiä, mutta kuulimme oikeasti vain paikallisten musiikin, jota soittivat portaiden yläpäässä vahvistimella, sekä takanamme parin minuutin välein kulkevat, täyteen turisteja ahdetut jokilaivat. Sieltä suoriuduimme ensimmäisen metromatkamme myötä takaisin hotellille.



Näkymä hotellihuoneen ranskalaiselta parvekkeelta.

Sunnuntai 17.5.

Hotellin aamiaistarjoilu oli hyvä, vaikka ei ollutkaan mitenkään kattava: joka aamu croissantteja, patonkia ja appelsiinimehu/tee/kahvi/kaakao. Sillä pärjäsi yllättävän hyvin!
Matkasimme heti aamupalan jälkeen Musée d'Orsayta kohti, ja matkalla sinne bongasimme ensimmäisen lukkosillan (jonka nimi varmaan unohtui kaikilta).


Musée d'Orsay oli paljon suurempi, hienompi ja vaikuttavampi kuin olin osannut odottaa – aivan kuten kaikki muukin Pariisissa (myös itse kaupunki).  Käveltyämme ensin museon alemmissa kerroksissa kiipesimme ylimpään kerrokseen katsomaan impressionistien maalauksia. Se osio kiinnosti itseäni eniten, sillä matkaesitelmäni käsitteli suurimmaksi osaksi impressionismia ja impressionisteja. Olin siis tutkinut aihetta hyvin ennen matkaa, ja luulen, että sen vuoksi juuri Musée d'Orsay oli matkan mieluisin paikka. Lisäksi toisena päivänä jaksoi vielä vaikuttua kaikesta uudesta ja hienosta.


Kuulijat näyttävät kiinnostuneilta...

Musée d'Orsayn ja latinalaiskorttelissa syödyn lounaan jälkeen suuntasimme kohti Sainte Chapellea. Matkalla näimme sen oikean lukkosillan (Pont des Arts), mistä koko lukkovillitys on alkanut. Vaikka sillan kaiteita oli yritetty suojella innokkailta lukonkiinnittäjiltä, näkyvissä oli paljon lukkoja, joissa päiväys oli vuodelta 2015.


Sainte Chapellessa luulin ensin alakerran kryptaa koko kappeliksi, minkä vuoksi vaikutuin syvästi astuttuani kapeiden kierreportaiden yläpäässä sijaitsevaan kappeliin. Lasimaalaukset olivat siellä paljon vaikuttavammat kuin missään muussa paikassa, jossa kävimme.

Alakerran kryptan katto... 
...ja yläkerran kappelin lasimaalaukset.
Sainte Chapellen jälkeen kävimme vielä Eiffel-tornissa portaita pitkin toiseen kerrokseen – olisimme menneet kolmanteenkin, mutta toisessa kerroksessa sijaitseva lipunmyynti oli suljettu, eikä ylös päässyt kuin hissillä.



Maanantai 18.5.

Vuorossa oli Musée du Louvre. Lippujonot olivat lyhyemmät kuin mihin olimme henkisesti varautuneet, mutta ryhmän kanssa oli pientä säätöä. Lopulta menimme vain yksitellen sisään henkilöllisyystodistuksia näyttämällä (koska Pariisissa pääsee lähes kaikkiin museoihin ym. ilmaiseksi, jos on ikää 18-24 vuotta).





Muumiokissa!
Siellä väkijoukon takana se Mona Lisa pilkottaa...
Yksityiskohta lasimaalausikkunasta... aika jännä aihevalinta.


Olihan Louvre hieno ja mahtipontinen paikka nyt vähintään, mutta minusta siellä oli liikaa kaikkea joka puolella. Enää ei pystynyt olemaan yhtä vaikuttunut kuin ensimmäisinä päivinä. Kun kaikki upeat taideteokset ja mielenkiintoiset historialliset esineet on laitettu samaan paikkaa, mieleen ei jää kauheasti asioita. Ehkä siinä myös oli koko ajan niin vaikuttunut ja ihmeissään itse rakennuksestakin ja sen valtavuudesta, niin oli vaikea vaikuttua mistään enää enempää.
Louvren jälkeen metro vei meidät Montmartrelle katsomaan Sacre-Coeuria. Se ei ollut niin vaikuttava kuin olin kuvitellut (olimme siitäkin katsoneet dokumentin ennen matkaan lähtöä), eikä sisätilassa saanut valokuvata. Kävelimme sen läpi niin nopeasti, että muistan sisältä vain sen, että siellä oli aasialaisturisteja, jotka ottivat kuvia kännykkäkameralla.
Vaikka sisätila ei ollutkaan samalla tavalla vaikuttava kuin Notre Damen valtavuus tai Sainte Chapellen lasi-ikkunat, hiljaisuus oli kyllä nautittavaa. Oli rentouttavaa olla hetki paikassa, jossa ei koko aikaa joka puolella puhuttu (ja vielä vierailla kielillä).

Tämä oli kamala VALE! Portaita oli 105.

Tiistai 19.5.

Päivämatka Givernyyn Monet'n puutarhaan oli kovin lyhyt. Tulimme aikaisin pois sieltä, joten vapaa-aikaa jäi paljon. Lähdimme Gare St. Lazarelta, ja menimme Vernonin kylästä bussilla Givernyn kylään, jossa Monet'n puutarha siis sijaitsee. Esitelmäni Monet'sta pidin sen jälkeen, kun olimme käyneet herran talossa sisällä ja katsastaneet ja valokuvanneet mannermaista eurooppalaista puutarhaa – sen jälkeen menimme kuuluisalle lummelammikolle japanilaisvaikutteiseen vesipuutarhaan. Siellä ollessamme alkoi sataa, joten emme viettäneet puutarhassa kovin pitkää aikaa.











Keskiviikko 20.5.

Versaillesin palatsi sijaitsi sen verran kaukana hotelliltamme, että oli lähdettävä aikaisemmin kuin minään muuna aamuna. Palatsi aukesi yhdeksältä, ja olimme siellä kymmentä vaille. Ryhmän ja lippujen puuttumisen kanssa oli taas kerran ongelmia, ja taas kerran pääsimme sisään ilmaiseksi.
Pitkistä jonoista huolimatta pääsimme sisälle nopeasti, ja Versailles oli palatsina mukavampi (eli helpompi käsittää) kuin Louvre. Kuninkaiden asunnosta museoksi muutetussa palatsissa oli paljon vähemmän huoneita, ja muutenkin paljon vähemmän katseltavaa. Sitä olisi varmaan riittänyt palatsin puutarhassa, mutta sade alkoi lähes heti, kun astuimme pensasaitojen keskelle. Siitä huolimatta kävelimme jonkin aikaa pensaistossa.

Versaillesista päädyimme erään brasserien kautta Musée Picassoon, jonne pääsimme taas ilmaiseksi. Vaikka se onkin maailman suurin Picasso-museo, olin odottanut sen olevan suurempi (vaikka rakennus olikin nelikerroksinen, valkoiset seinät saivat huoneet näyttämään tyhjiltä).






Torstai 21.5.

Heräsimme aamulla toisen hotellissa majailevan suomalaisryhmän opettajan möreään bassoon: "viistoista yli on viistoista yli eikä kuustoista tai seitsemäntoista yli!"
Aamupalan jälkeen kävelimme Musée des Arts et Métiersiin, jossa oli suurempi väenpaljous kuin olimme odottaneet. Suurin osa näistä ihmisistä kuului koululaisryhmiin.
"Tekniikan Louvressa" oli niin paljon kaikkea kiinnostavaa mutta niin vähän aikaa, ettei ehtinyt jäädä tutkimaan mitään kunnolla, mikä oli kovin sääli.




Musée des Arts et Métiersiltä kävelimme Pompidou-keskukseen, jonne pääsimme taas ilmaiseksi. Sieltä ylhäältä oli mukavat näköalat, mutta hieman turhan kuuma ja tunkkainen ilma.




Sitten menimme metrolla katsomaan Paris philharmonien uutta rakennusta.

Rambuteaun metroaseman hienot valot

Paris philharmonien uusin rakennus (avattu tammikuussa 2015)

Klo 20:00 lähdimme taas kohti Eiffel-tornia. Menimme nyt ylimpään kerrokseen pelkästään hissillä, koska emme olleet varmoja, olisiko yhdistelmälippuja voinut ostaa jostakin ja jos niin mistä lipunmyynnistä.
Ylin kerros oli paras kerros, tykkäsin todella paljon siitä, miten siellä tuuli.
Alas tulimme hissillä toiseen kerrokseen ja juoksimme (siis 2/7 meistä) siitä portaat alas (vältimme samalla pitkän odotusajan toisen kerroksen hisseillä).
Tornin alla iskivät heti eiffeltornirihkamakauppiaat. Illalla ja pimeässä torni oli kyllä aivan erilainen ja paljon näyttävämpi kuin oli ollut päivällä.






Perjantai 22.5.

Viimeinen virallisen ohjelman päivä alkoi metromatkalla katsomaan Galleries Lafayettea (joka on maailman ensimmäinen tavaratalo ja muuta sellaista, kallista siellä ainakin oli). Ehdimme katselemaan hieman ympärillemme, mutta emme ostaneet mitään.


Meillä oli ryhmävaraus Musée de l'Orangerieen (museo, jossa on näytteillä mm. Monet'n suurimmat lummelampityöt), ja siellä kaikki sujui hyvin. Monet'n lummemaalaukset olivat todella vaikuttavia, ja olisin vuonut istua siinä "impressionismin sikstiiniläiskappelissa" kauemminkin, jos ihmisiä olisi ollut vähemmän. Vaikka siellä olikin oikeastaan vähemmän ihmisiä kuin muissa paikoissa, joissa kävimme, tyhjempi tila olisi tuntunut niin paljon erilaiselta.




Musée de l'Orangeriesta kävelimme Champs-Elyseetä pitkin Riemukaarelle, mutta ylös emme kiivenneet.



Maattuani hotellilla pari tuntia lähdimme matkan päätösaterialle. Ravintola, jonne menimme, vaikutti hienommalta kuin ne brasseriet (normaalien ihmisten lounaspaikat), joissa olimme muuten matkan aikana käyneet, ja ruoka olikin onneksi hintansa veroista.


Jälkkäriä, nami!

Lauantai 23.5.

Matkan viimeisenä päivänä lähdimme porukalla La Défenselle, joka on iso ostoskeskus ykkösmetron toisessa päässä.


Sieltä hajaannuimme vähän, ja lähdin yhden muun ihmisen kanssa etsimään Moulin Rougea Montmartrelta. Emme sitä löytäneet, koska sitä ei ollut merkitty karttaani...
Etsinnästä luovuttuamme aioimme tehdä pitkän ja antoisan metroreissun, mutta nousimme epähuomiossa väärään metroon ja jouduimme siten muuttamaan suunnitelmaa. Päädyimme lopulta kävelemään hotellin ympäristöön pariksi tunniksi.

Vaikka ei olekaan mylly, ainakin se on punainen.

Lentokentälle lähdimme aivan ajoissa, eikä siellä sillä kertaa ollut asemiehiä. Lento oli Helsinki-Vantaan lentokentällä jonkin verran yhdentoista jälkeen, joten jouduimme odottamaan puoli yhdeltä lähtevää bussia hetken. Turussa oltiin kolmen aikaan sunnuntaiyönä. Otin taksin kotiin, ja kotona olivat ovea avaamassa äiti sekä hyvin innokas Pipsa. Kotiin tuleminen tuntui todella mukavalta, ja tuli tälläkin matkalla todistettua, että ei ole oman sängyn voittanutta.