sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lomailua!!1! (ihan täysillä)

Koko viime viikkoni vietin mökillä, hyttysten ja paarmojen valtakunnassa. Tutustuin myös muurahaisiin ja tukalaan helteeseen, samoin kuin pitkään valvomisen iloihin. Kerran valvoin niin pitkään, että aurinko alkoi jo nousta metsän takaa. Sellaisessa valossa olisi ollut hyvä valokuvata, mutta minä kävin sen sijaan nukkumaan.

Mökillä tarkoitukseni oli valokuvata päättötyötäni varten mahdollisimman paljon, mutta koska tauluihin tulevat kuvat otan filmikameralla, emmekä saaneet äitin kanssa kameraa (Yashica LM) toimimaan (se oli kai mennyt rikki), otin päättötyötäni varten kuvia vain viimeisenä iltapäivänämme mökillä digikamerallani, jonka muistikortilta kirjoitushetkelläkin siirtyy kuvia tietokoneelleni. Vaikka ja koska en tehnyt oikeastaan mitään "hyödyllistä", sain omasta mielestäni paljon aikaan. Tunteja en laskenut, mutta viikon aikana kirjoitin ainakin neljä sivua tarinaa vailla nimeä, piirsin neljä tarinan vailla nimeä hahmoa kokonaan ja joistakin osia, otin yli 1200 kuvaa (vain parisataa niistä päättötyötä ajatellen), ideoin tarinaa vailla nimeä aika paljon eteenpäin ja luin yhden 500-sivuisen kirjan (Markus Zusak – Kirjavaras). Vaikka jouduinkin olemaan koko viikon ilman kunnollista nettiyhteyttä ja mahdollisuutta ladata sähkölaitteiden akkuja ihan milloin vain huvittaa (tai olla tietokoneella enempää kuin kaksi tuntia kerrallaan), oli se silti kivaa.

Kävin melkein joka päivä järvellä soutamassa ja valokuvaamassa, tai ainakin joka toinen päivä. Rakensin äitin kanssa mökin terassille parven tapaisen "laiturin" (jonkinlainen kuva siitä hiukan myöhemmin). Kanniskelin piirustusvihkoja ja kyniäni ylämökistä alamökkiin säännöllisesti melkein kaksi kertaa päivässä joka päivä.
Viikon aikana lause, jota toistettiin eniten oli "missäs se Pipsa on?" Pepsi-kissa (tai puskissa könyävä minisusi/karhunpentu) sai mökillä juosta vapaana ja oli aivan onnessaan, vaikka järveen se ei tykännyt mennä. Ennen kun Pipsam mulahti ojaan eikä päässyt itse ylös, se ei suostunut menemään mahaa pitemmälle veteen, mulahduksen jälkeen ei edes niin pitkälle. Se sai kiinni kaksi päästäistä, ja söi ruohoa, pahkoja ja käpyjä. Pari kertaa Pipsalle tuli kaveri, papan veljen koira Töpö, joka on jo iso, mutta suostui silti leikkimään Pipsan kanssa, kun se hirmu innokas pikkuinen musta pörröinen pallero oli vähän rauhoittunut.
Maanantaina vauvasiskoni täytti 15. Sitä juhlittiin lahjoilla, ravintolakäynnillä ja kakulla. Ihan hassua tämä ajan kuluminen, Vienohan oli ihan vähän aikaa sitten kolmetoista.

Hyttystenpuremien ja muutaman naarmun peittämät jalkani lepäävät nyt mukavasti oman huoneeni lattiaa vasten. Koti (joka tuoksui vanhalta talolta ja puulta) tuntui todella tilavalta, kun pääsimme vihdoin takaisin kotiin. Aluksi tuntui ihmeelliseltä, että voi olla sisällä mukavan tilavasti, eikä ollut edes kovin kuuma. Heti omaan huoneeseni päästyäni laitoin tietokoneen lataukseen, purin laukun ja levitin puolet tavaroistani lattialle. Koneen avattuani aloin heti kirjoittaa automatkalla tarinasta pohtimiani asioita ylös. Kun olin niitä kirjoittanut aikani, kävin pihalla kuvaamassa ällistyttävää sateenkaarta, jonka jälkeen tulin takaisin koneen ääreen siirtämään valokuvia muistikortilta tietokoneelle, ja kuuntelemaan musiikkia! Ahhh, en ole koko viikkoon netin kehnouden ja ylämökin cd-soittimen toimimattomuuden takia voinut kuunnella sellaista musiikkia, mitä olisin halunnut. Autossa menomatkalla ei koiran takia voinut kuunnella musiikkia, ja tulomatkalla ehdittiin kuunnella vain yksi Kemopetrolin levy sekä kaksi arpomalla valittua Apulannan levyä, jotka oli mukana (meillä oli yhteensä 16 cd:tä mukana...).

Nyt sitten niitä kuvia. Jos löytyisi edes muutama, joka ei ole tärähtänyt, alivalottunut, ylivalottunut tai jossa ei ole horisontti vinossa tai tarkennus missä sattuu.






Järvessä lumpeita ei ollut kovinkaan paljoa, mikä on harmi, sillä olisin halunnut saada niistä hyviä kuvia. Jotenkin osuin sinne aina silloin, kun ne olivat jo menossa kiinni, tai kun ne olivat vielä nuppuja.











Huomasin, että "maailmanparantajalasien" (aurinkolasien, jotka muuttavat maailman paremman näköiseksi) avulla saa ihan hienoja kuvia, kun ne laittaa kameran linssin eteen. Jännää!


Tämä oli jännä paikka. Vesi oli aivan tyyntä, täynnä siitepölyä. Koko paikka näytti valoisammalta kameran näytöllä kuin luonnossa. Eteenpäin mentyäni sain huomata, että siellä oli enemmän hyttysiä kuin missään, ja veneen kääntäminen oli vähällä epäonnistua, en miettinyt ollenkaan sitä, että voisi olla ettei se mahtuisi kääntymään, mutta onneksi mahtui (olisi ollut inhaa joutua huopaamaan koko matka takaisin hyttysten seuratessa).


























Eikä mökillä voi ajaa kunnollisella pyörällä! Tykkään tosi paljon tuosta pyörästä, se on sellainen mökkipyörä. Ei vaihteita, ei käsijarrua, kova satula eikä sitä voi peruuttaa, kun jarrut ottaa vastaan. Just sellainen, mitä ei kotona käyttäis, mutta mikä on mökillä kiva, kun ei jaksa etsiä epäsopivaa kypärääkään päähän, muttei toisaalta voi ajaa kauhean kovaa.



Näkymät tältä "laiturilta" olivat mukavat. Ruokahissipalvelukin toimi, ainakin lettuja syödessä, niihin tuli sokerikin päälle! Tuolla makasin lukemassa melkein koko keskiviikon. (Kaksi ylläolevaa kuvaa on otettu siellä istuessa.)




























Perjantai-iltana Toivo-serkku tuli vanhempiensa kanssa mökille, vähän kuin vaihdoimme vuoroja heidän kanssaan. Aamulla Toivo meni järveen, eikä halunnut tulla pois, vaan sinne piti päästä koko ajan, vaikka ei olisi saanut mennä yksin. Järveen Toivo oli matkalla silloinkin, kun lähdimme ajamaan kotia kohti.









Automatkasta rättiväsynyt pikkukisu/Pipsampipsale tässä viimeiseksi. Päättötyökuviani en aio laittaa vielä toistaiseksi mihinkään, ne saavat pysyä salaisuuksina siihen asti, että esittelen työni ensi vuoden keväällä. Kiitos ja kumarrus!

2 kommenttia:

  1. Nämä kyllä vetävät vertoja miun Kiva kesä -kuville! Ihania ovat!

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia! Mansikkaheinä kuvassa olet käyttänyt syvyysterävyyttä hyvin, mutta eniten pidän tuosta risuvedessä -kuvasta, siinä on jotain mystistä. Myös sinisiipi -kuva, jossa on "pehmeä" fiilis on hieno, kun se ei ole kokonaan tarkka.

    VastaaPoista