perjantai 19. huhtikuuta 2013

May thou, never lose the light

Tuntuu oudolta, kun meillä ei ole huomenna teatteria (koska meitä olisi ollut siellä vain kaksi). Kaksi vapaapäivää peräkkäin tuntuu melkein kuin alkaisi kesäloma... Eli on tylsää kun ei saa olla koko aikaa koneella...Tänään kävin kirjastossa ja pitkästä aikaa lainasin itselleni lukemista, pariin viikkoon olen lainannut vain pikkusiskolle mangaa. Ja tämän päivän novelli (jos se novelli on) on sellainen, jonka löysin jostain oudosta kansiosta. Luin sen ja mietin, että milloinkohan olen tuonkin kirjoittanut... Mutta se kuulosti hienolta...

It feels strange because we don't have theater tomorrow (because there would have been just two of us). Two days at home feels like it's very much when you usually have only one day at home per week. I'm gonna get bored because I can't be on the computer the whole time... Today I went to library and borrowed something for myself. Lately I have only borrowed manga to my little sister (who doesn't want to go to the library). And this day's short-story (it's in English after the photos) is something I found somewhere... I know I have written it but I don't know when... And it sounded cool ;) (though I don't know about that translation...)


Siipeni, siipeni...

Minä en saa siipiäni takaisin. Sinä katkoit ne selästäni välittämättä verestä ja tuskasta, jota tekosi aiheutti. Minä en voinut estää, en sinua. Minä en saa siipiäni takaisin.
Sinä katkoit siipeni tietäen hyvin mitä olit tekemässä. Sitten veit minut katolle ja käskit lentämään. Minä yritin kieltäytyä, mutta en saanut sanottua sinulle vastaan. Vaikka pystyit näkemään parantumattomat ruhjeet selässäni, pakotit minut hyppäämään.

"Hey,
fly away from me, angel
there's nobody good enough
for you
so, please, go.
Hey,
don't say a word, my angel
there's nothing you can say
nothing you can do
but fly away..."

Niin minä hyppäsin. En tiennyt sattuuko putoaminen, en ollut ennen pudonnut. En tajunnut pudonneeni kuin silloin kun olin jo osunut maahan. Sillä minä en kuollut. Minulle ei käynyt mitään.
Vaikka haavani vuotavat vieläkin, olen antanut sinulle anteeksi. En koskaan voi vihata sinua. En koskaan vihannutkaan. Vaikka avaat haavani uudestaan joka kerta kun näen sinut, joka kerta vuodan verta, minä yritän ymmärtää.

"Every time you're around
I crush down
my wounds won't heal
I'm still bleeding
but I won't cry
I will be right here
I'm beside you
I'm right beside you"




Maybe someone has already figured out that I love close-ups ;)


My wings, my wings....

 I won't get my wings back. You tore them from my back not caring about the bleeding and pain you caused. I couldn't stop you. I won't get my wings back.
 You broke my wings knowing very well what you were doing. You took me to a roof and told me to fly. I tried to disagree but I couldn't disagree with you. Even though you could see the unhealed wounds in my back you made me jump.

"Hey,
fly away from me, angel
there's nobody good enough
for you
so, please, go.
Hey,
don't say a word, my angel
there's nothing you can say
nothing you can do
but fly away..."

 And so I jumped. I didn't know if falling would hurt, I hadn't fallen before. I didn't realize I had fallen but only when I had already hit he ground. For I am not dead. Nothing happened to me.
 Even though my wounds are still bleeding I have forgiven you. I could never hate you. I never did. Though my wounds open every time I see you and I bleed, I am trying to understand.


"Every time you're around
I crush down
my wounds won't heal
I'm still bleeding
but I won't cry
I will be right here
I'm beside you
I'm right beside you"


2 kommenttia:

  1. Nyt oon urhea ja kirjotan kommentin! Upee novelli ja ihania kuvia J:stä c: Sun blogi on kyllä hämmästyttävän sun näkönen. Siis et sä näytä tekstiruuduilta ja avaruudelta, mutta anyway (;

    VastaaPoista